Geneettinen alttius on todennäköisyys sairastua patologiaan yhden tai useamman sellaisen geneettisen variaation perusteella, jotka lisäävät riskiä sairastua tautiin.
Analysoimalla DNA-sekvenssin variaatioita, jotka tapahtuvat yhden nukleotidin tasolla ja tunnetaan nimellä SNP:t (englannista ’Single Nucleotide Polymorphisms’), ja noudattamalla multiplikatiivista matemaattista mallia, on mahdollista arvioida tietyn henkilön riskiä sairastua johonkin tautiin ottaen huomioon sairauden ilmaantuvuus ja varianttien alleelifrekvenssit populaatiossa.
Lyhyesti sanottuna geneettinen taipumus tarkoittaa perittyjen geenien myötä kasvavaa todennäköisyyttä sairastua johonkin tautiin elämän aikana.